Päivä oli pitkä, mutta matka sujui hyvin: seura oli mahtavaa ja koirat käyttäytyivät kuin unelma. Erkkareista Viivi ei saanut mainetta ja kunniaa, mutta harjoituksen kannalta oli mukavaa pyörähtää taas kehässä. TOSIN mokasin sen täysin... Lähdin ympyrässä esittämään Viiviä väärään suuntaan niin, että olin itse tuomarin ja koiran välissä. Eipä ihme, ettei tuomari maininnut arvostelussa koiran liikkeistä mitään... Nolotti. Nolottaa. No, enpä tee samaa virhettä uudelleen. Luulisin. Ehkä. Saapa nähdä...
Ihan mahtava juttu oli, että näimme myös Viivin siskopuolta omistajineen sekä täyssiskon omistajaa. Kaikenkaikkiaan tunnelma oli tosi hyvä. Ihmiset juttelivat toisilleen ja kaikki koirat käyttäytyivät hienosti. Ei rähinöitä eikä turhaa haukkua.
Näin kaikenlaisia kauniita ja superkauniita ja erinäköisiä shelttejä, joista yksi painui kuitenkin erityisesti mieleen... Neitokainen oli soopeli, mutta vaalea kuin lumi. Olen varma, että hänestä kuullaan vielä! Ja toivottavasti jonain päivänä omaan laumaani liittyisi samanvärinen kaunotar...
 |
| Turha hötkyillä, tuumaa Viivi |
Nyt on näyttelyt näytelty ainakin joksikin aikaa ja Viivi saa rauhassa kasvattaa turkkia. Kesä vei karvat mukanaan...
Tässä vielä Viivin saama arvostelu, tuomarina Jane Hill :
"Good temperament. Pleasing head. Lacking shoulder angulation and depht of chest. Too fine in bone. At the moment lacking coat."
Arvosana: H
Katja ja Viivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti